Silppusyvälonkero laukkukoru, kotimainen keräilyesine

Silppusyvälonkero syntyi siellä,
missä meren paino opettaa kuuntelemaan.

Syvyyksissä, joihin eivät yllä kiire, vertailu tai valmiit vastaukset,
kokoutui TuuSanin työpöydän silpuista olento, joka ei koskaan pyrkinyt huipulle.
Palaset, joista se syntyi, olivat kulkeneet pitkän matkan,
kokeilleet olla jotakin muuta,
huomanneet, ettei kaikkea tarvitse viimeistellä tullakseen todeksi.

Silppusyvälonkerolla on lonkerot, jotka eivät tartu kiinni pelosta,
vaan pysyvät lähellä silloin, kun maailma tuntuu jännittävältä.
Ne tunnistavat hetket, jolloin ei tarvitse sanoa mitään,
riittää, että vain on.

Se ei lupaa, että matka olisi suora.
Se ei lupaa, että valo olisi aina edessäpäin.
Mutta se tietää, miltä tuntuu, kun jokin kantaa,
niin kuin vesi kantaa,
vaikka et näkisi pohjaa.

Silppusyvälonkero kulkee mukanasi hiljaa.
Avaimissa, laukussa, taskun pohjalla.
Se ei johdata perille,
mutta se muistuttaa, ettei keskeneräisyys ole virhe,
se on tila, jossa asiat vielä saavat kasvaa.

Ja juuri siksi, kun tie mutkittelee,
kun mikään ei tunnu valmiilta,
Silppusyvälonkero kuiskaa sen, minkä syvyys jo tietää:

“Yhdessä kuljemme siellä, missä mikään ei ole valmis.”